Lääkekasvit jatko1.
Jatkoa lääkekasvien käytölle.
Minulle oli suuri
kynnys alkaa käyttämään lääkekasveja aikanaan. (1995) Sitä oli tottunut hakemaan
apteekista lääkkeet kaikkiin vaivoihin.
Niinpä aloin opiskelemaan kirjasta eri lääkekasvien tarkoitusta ja
niiden lääkeominaisuuksia. Kesään mennessä olin perehtynyt useampaan
kasvilajiin ja oli aika lähteä etsimään niitä luonnosta. Olin päättänyt hakea
ensi alkuun viittä eri kasvia. Otin ämpärin ja puukon ja lähdin matkaan. Kirjaa
en enää tarvinnut olinhan päntännyt kasveja koko talven. Kävi kuitenkin niin,
että en muistanut kun yhden kasvin. Palasin kotiin vähän ihmeissäni, miten olin
unohtanut ne muut neljä kasvia? Ymmärsin kuitenkin etten voinut aloittaa kun
yhdellä ja lisätä taas seuraava kasvi, kun olin tunnistanut sen ensimmäisen.
Näin lähti liikkeelle kasvien keräilyni.
Opin kesän aikana tunnistamaan monia kasveja, mutta otin sinä kesänä
käyttöön viisi kasvia. Niputin kasvit ja laitoin ne roikkumaan varjoisaan
paikkaan kuivumaan. Keräsin sen verran kun arvelin talven aikana tarvitsevani. Tätä
tapaa olen jatkanut nykypäivään saakka. Joka kesä en ole niin reippaasti
kasveja varastoinut. Olen silloin ostanut tuorekuivattuja yrttejä
luontaistuoteliikkeistä.
Päätin kertoa näitä joitain hoitoesimerkkejä tarinoina niin, kuin ne
tapahtuivat. Nämä tarinat on vuosien takaa, mutta jääneet erikoisesti mieleeni. Nämä tekstit on kopioitu omasta kirjastani. Hoitotapauksia on kertynyt paljon vuosien aikana ja kirjoittelen niitä lisää vielä tänne blogiin.
PUPPU, ENSIMMÄINEN POTILAS
Huomasin heti, että jokin oli
vialla. Viidestä kaninpoikasesta yhdellä oli harmaat silmät ja ne vuotivat.
Nostin poikasen häkistä ja vein sen sisälle. Tutkin silmiä tarkemmin. Silmiä
peitti harmaa ikävän näköinen kalvo. Mietin, että nyt oli tilaisuuteni
koittanut. Voisi vihdoin kokeilla keräämiäni lääkekasveja. Kynnys oli kuitenkin
suuri koska järki kehotti minua viemään poikasen eläinlääkäriin. Intuitioni kuitenkin
oli vahvempi. Niinpä valmistin kasveistani lääkettä ja varoin kuumentamasta
liikaa niitä kasveja jotka poistivat kipuja. Käytin kasveja joissa oli
bakteereita ja viruksia tappavia ainesosia. Annoin lääkeannoksen seistä
vuorokauden, jotta aineosia vapautuisi mahdollisimman paljon. Lääkkeen ollessa
valmis toin kanin poikasen sisälle ja tein sille kääreen, jonka panin
molemmille silmille ja käärin puhtaalla pintelillä kiinni. Pidin käärettä puoli
tuntia aamuin illoin. Kahden vuorokauden kuluttua kanin silmät olivat täysin
kirkkaat.
Lääkkeeksi käytin
siankärsämöä, ruiskaunokkia ja kultapiiskua. Liotin yön yli alle 60 asteisessa
vedessä.
TOINEN KANI POTILAS
Eräs nainen joka möi minulle heinää, alkoi kertoa minulle kanista joka
oli hänellä hoidossa. Hän sanoi menettäneensä toivonsa sen suhteen. Sillä oli
silmät muuttuneet harmaaksi ja eläinlääkäri oli tehnyt voitavansa. Hän sanoi,
ettei ole muuta vaihtoehtoa kun viedä kaniparka lopetettavaksi, koska se ei
nähnyt enää mitään eikä tulehdusta saatu kuriin. Mietin hetken ja kerroin
sitten minun kanistani. Hän kuunteli tarkkaavaisena ja lopetettuani
kertomukseni hän pyysi minua valmistamaan samaa lääkettä hänen hoidokilleen.
Valmistin lääkkeen ja annoin ohjeeksi laittaa kääre silmille puoli
tuntia aamuin illoin.
Viikon kuluttua nainen tuli tuomaan minulle taas heinä kuormaa. Hän oli
iloisen näköinen ja riensi kertomaan minulle hyviä uutisia. – Ajatella, laitoin
kääreen niin kuin käskit aamuin illoin ja nyt ovat kanin silmät aivan kirkkaat!
Se todellakin parani täysin! Iloitsin naisen kanssa, kaniparka sai lisää
elinvuosia luonnonantimien johdosta joita olin ilmaiseksi kerännyt. Anoa vaiva
oli niiden hakeminen ja valmistaminen, mutta niiden vaikutus oli totisesti
kaiken vaivan arvoista!
Silmävaivoissa (kaihi) käytin siankärsämöä, ruiskaunokkia ja kultapiiskua.
Liotin kasveja yön yli vedessä alle 60 asteisessa vedessä. Sidekalvontulehdusten hoitoon riittää kultapiisku yksistään.
DORIS JA KORNI POTILAINA
Eräänä keväänä huomasin Doriksen hännän juuressa jotain outoa. Tutkin
tarkemmin ja näin kuinka koko hännänjuuri ja sen yläpuolella lautasilla
kämmenen alueella märkii pahasti. Doriksella lähti häntäjouhia irti. Olin
todella huolissani. Tiesin sen tarvitsevan antibiootti kuurin. Sain taas
hillittyä itseni ja aloin miettimään kasveja jotka sisälsivät
luonnonantibiootteja. Olin taas lisännyt tietoani kasveista ja päätin lähteä
hakemaan erästä juurta joka tappoi näitä pahimpia bakteereita.
Kävin hakemassa lapion sekä ämpärin ja lähdin matkaan. Kaivoin juuria
toista tuntia. Hiki valui ja itikat piinasivat, mutta en aikonut antaa periksi.
Nyt oli muutenkin huono aika kerätä juuria. Maa oli kuiva ja kova. Niiden aika
oli oikeastaan vasta syksyllä jolloin juuret olivat suurimmillaan ja
muistuttivat aivan porkkanoita. Silloin oli maakin yleensä syyssateista johtuen
märkä ja pehmeä jolloin kaivaminen oli huomattavasti helpompaa. Puhdistin
suurimmat mullat ja pilkoin ämpäriin parhaimmat palat. Vein ne kotiini ja
valmistin niistä lääkettä. Lisäsin myös yhtä vanhaa kasvivalikoimaa
lääkkeeseen. Annoin juuret liota vuorokauden ja seuraavana päivänä lääke oli
valmis.
Olin viemässä lääkettä Dorikselle kun huomasin, että Korni oli
loukannut etujalan kannan. Siinä oli ennestään harmaan kasvaimen näköinen
paljas patti jossa ei kasvanut karvaa. Se oli vanhan polkeman jälki jossa oli
suuri, ruma rypäs liikalihaa. Nyt se oli polkaissut koko patin pois. Jäljellä
oli ilkeän näköinen reikä. Koska minulla oli valmista lääkettä kädessäni päätin
hoitaa samalla lääkkeellä Kornin jalankin.
Samalla kun lääkitsin hevosia Terhi tuli meille. Terhi tutki vaivoja ja
oli Doriksesta samaa mieltä, että tarvitsisi antibioottikuurin. Hän oli
kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa kokeilla ensin näitä lääkekasveja eihän
siitä haittaa ole. Me mentiin sisälle Terhin kanssa ja keitin meille teetä.
Noin viidentoista minuutin päästä päätettiin mennä katsomaan Kornin jalkaa.
Terhi katsoi ensin ja oli ihmeissään. – Katso tänne. Hän näytti reikää.
–Haavaan on ilmestynyt ohut kalvo! Minä kurkkasin alas ja näin saman. Haavaa
peitti kiiltävä, ohut selvästi näkyvä kalvo. Ihmeteltiin sitä ja toivottiin sen
pysyvän siinä sehän suojaisi haavaa.
Seuraavana päivänä menin laitumelle tutkimaan hevosia. Katsoin ensin
Dorista. Hämmästyin todella kun huomasin lääkkeen vaikutuksen. Kaikki märkä oli
hävinnyt. Jäljellä oli joitain rupia. Tutkin hännän juurta ja tulos oli sama.
Ei märkinyt enää mistään. Iho oli parantumaan päin. Olin todella helpottunut ja
iloinen. Tutkin vielä kornin jalan. Siinä oli sama kiiltävä kalvo ja päätin
etten tee sille enää mitään. Päättelin Doriksen vielä tarvitsevan lääkettä
joten valelin vielä tulehduskohdat huolellisesti.
Kolmantena päivänä Doris oli jo terve ja viikon päästä Kornin jalka oli
saanut uuden pehmeän ihon jossa kasvoi ihan sen omaa väristä karvaa! Jalasta ei
huomannut että siinä olisi koskaan ollut mitään vikaa.
Käytetyt lääkekasvit; Isotakiasen juuria/ohdakelajit (mm pelto-ohdake)
KORNIN ETUJALKA
Kornilla oli jänteet ja hankoside vaurioituneet vasemmasta etujalasta
sen tullessa minulle. Jalka oli voimakkaasti turvonnut ja siinä oli kaksi
paksumpaa kohtaa. Se oli ”banaanin”
mallinen sivulta katsottuna. Ostin hevosen kaveriltani jolla se oli ollut vain
lyhyen aikaa. Hevonen oli tyypillinen kiertolainen ja entinen ravihevonen.
Ravihevosura olikin katkennut jalan vaurioitumisen takia. Eläinlääkäri oli
tutkinut jalan ja sanonut sen jäävän tuon näköiseksi. Hän oli myös sitä mieltä,
ettei se koskaan paranisi täysin.
Olin tuonut Kornin pihalle ja Terhi tutki sen jalkaa. – Nyt pitää saada
jalka ensin kylmäksi. Terhi totesi.
Olin kertonut Terhille aikaisemmin suunnitelmastani. Aijoin kokeilla
kääreitä kasveista joita olin suunnitellut pitkän aikaa jalkaa varten. –
Parasta olisi kaivaa kuoppa maahan, täytät sen vedellä ja pidät jalkaa siinä.
Terhi kertoi heidän hevosista joille oli tehty sama kylmennys menetelmä. Me
käveltiin hevosen kanssa etsimään sopivaa paikkaa toimenpiteelle. Se löytyi
laitumelta ihan meidän talon vierestä. Hain lapion Terhin seistessä tamman
kanssa odottamassa meitä. Kaivoin Terhin ohjeiden mukaan sopivan mallisen
kuopan. Täytin sen vedellä.
Korni katseli toimitustamme
hieman epäluuloisen näköisenä. Kun kuoppa oli täynnä vettä sanoin Kornille,
että sen pitäisi nyt astua rohkeasti sinne. Hevoset ovat huvittavia otuksia
välillä. Ne oikeasti luulevat hukkuvansa pieneen vesirapakkoon. Korni ei
kuitenkaan tullut hysteeriseksi vaan astui arvokkuutensa säilyttäen rapakkoon.
Se oli sen näköinen, että on tässä pahempiakin koettu. Niinhän se olikin. Sen
lisäksi, että omistajat olivat vaihtuneet tiuhaan tahtiin ja jalat olivat loppu
se oli vielä tiineenä kaksi vuotiaasta oriista joka oli hypännyt aidan yli
tekemään ”tehtävänsä”. Kaverinikaan ei tiennyt tästä mitään vaan oli ihmetellyt
tamman laihtumista ja vatsan kasvamista. Raviuralle oli todella tullut nolo loppu
kaikin puolin.
Seisotin hevosta rapakossa kaksi tuntia ja sen aikana juteltiin Terhin
kanssa kaikkea maan ja taivaan välillä. Ilma oli lämmin ja minne vain katsoikin
näin kauneutta jossa silmät ja mieli sai lepäillä. Kornikin näytti nauttivan
iltapäivän rauhasta. Se oli pysynyt liikkumatta ja oli luottavaisen näköinen.
Pidin paarmat loitolla hevosesta pienen koivuoksan avulla. Tamma loi minuun,
aina huiskiessani niitä, kiitollisen katseensa.
Vihdoin päätettiin siirtää Korni rapakosta kuivalle maalle. Terhi
kokeili jalkaa ja totesi tyytyväisenä sen kylmenneen. Hän kehotti minua
kuitenkin vielä kylmentävän sitä uusiksi illemmalla ja vielä koko seuraavana
päivänä.
Rapakossa kylmentämisellä ole se hyvä puoli, että vesi säästyi kaivosta
ja se ei ollut yhtä kylmää, kun se olisi ollut jos sitä olisi laskettu suoraan
letkusta jalkaan. Näin voitiin kylmentää useita tunteja yhteen menoon mikä oli
tehokasta.
Kylmensin jalkaa ohjeiden mukaan. Seuraavana päivänä viedessäni Kornia
kuopalle se käveli sinne ihan itse. Se tuntui pitävän tätä jo itsestään selvänä
asiana. Asetuttuaan kuoppaan se huokaisi syvään, alkoi lepuuttamaan
takajalkaansa ja katseli jonnekin kaukaisuuteen ja ryhtyi haaveilemaan. Mietin
mistä tamma haaveili. Ehkä tulevasta
varsastaan, näki mielessään kuinka he yhdessä laiduntaisivat mehevällä
laitumella Doris ja sen varsa laidunkavereinaan. Tiedä häntä. Jotain mukavaa se
kuitenkin oli koska tamma näytti selvästi tyytyväiseltä elämäänsä.
Muutaman päivän jälkeen tamman jalka oli kylmä. Nyt voisin valmistaa
sille vihdoin lääkettä kääreitä varten. Valitsin kasveja jotka kiihdyttivät
verenkiertoa, poistivat nestettä, olivat tulehdusta ja kipua poistavia sekä
vaikutukseltaan kudoksia, jänteitä ja luustoa uudistavia.
Poistaessani ensimmäisen kääreen seuraavana päivänä kova kudos jalan
ympärillä oli pehmentynyt. Oli uskomatonta, että jähmeän kovalta tuntunut kudos
oli nyt lähes hyllyvää. Annoin Kornin olla jonkin tunnin ilman käärettä
varmistaakseni ettei kääreen vaikutuksesta jalka ollut lämmennyt. Jalka pysyi
viileänä joten laitoin uuden kääreen yöksi.
Seuraavana aamuna irrotin kääreen jännityksen vallitessa. Turvotus oli
laskenut lähes kokonaan. Vain ne kohdat joissa oli suurimmat vauriot oli
turvoksissa. Niissä oli vielä selvät pahkurat.
Pidin kääreitä vielä muutaman päivän ja patit olivat laskeneet
pieniksi. Päätin jatkaa hoitoa merestä haetulla savella jonne sekoitin
lääkekasveja.
Laitoin savea joka päivä kuukauden ajan ja jalka oli täysin sula. Patit
olivat poissa ja jalka näytti täysin terveeltä. Kukaan ulkopuolinen ei voinut
huomata, että jalassa olisi koskaan ollut mitään vauriota. Ainoa ero oli, kun
kuljetti kättä koukistajajännettä pitkin molemmissa etujaloissa samaan aikaan,
eron tunsi selvästi. Vaurioituneen jalan jänne oli vähän paksumpi.
Käytetyt kasvit; siankärsämö, männynkuori jauhettuna, kultapiisku,
rohtoraunioyrtti ja merisavea, jonka kaivoin ystäväni mökin rannasta.
PÄSSI KOLMIJALKAISENA
Sain entiseltä työkaveriltani pässin karitsan. Minulla oli ennestään
uuhikaritsa ja päätin hankkia sille sulhon. Huomasin jo hakiessani pässin, että
sillä oli reikä jalassaan. En kuitenkaan ollut siitä kovin huolissani. Pässi
ontui pitkin pihaa ja koitti tehdä Veeran kanssa tuttavuutta (Veera;
uuhilampaani). Veera oli hyvin närkästynyt. Se juoksi taakseni pakoon tuota
varmasti maailman pahimman hajuista olentoa.
Päättelin, että se todellakin johtui pässin hajusta, koska Veera sanan
varsinaisessa merkityksessä nyrpisti nenänsä tälle kaverille. Sen naama vääntyi
inhon irveeseen, kun pässi tuli parin metrin etäisyydelle. Jos pässi
kömpelyydessään kaikesta huolimatta tuli kohti, Veera säntäsi paniikissa
karkuun. Pässi oli selvästi hämillään tästä yllättävästä käänteestä. Olihan se
tullut suoraan laumasta tänne eikä voinut varmasti ymmärtää lajitoverinsa
käyttäytymistä. Ei sitä ollut ennenkään ketään karkuun juossut. Mitähän lienee
pässiparan päässä pyörineen sillä hetkellä. Minun tuli sääli pässiä. Yritin
houkutella leivällä Veeran meidän luokse. Veera tuli, mutta kun se oli kahden
metrin säteellä pässistä se nyrpisti hienostuneena nenäänsä ja säntäsi karkuun.
Sitä todella inhotti.
Olin minäkin hämilläni. Luulisi nyt kaikkien lampaiden haisevan
lampailta vai haisiko pässi jotenkin pahemmalta? Tutkin pässiä päästä häntään
ja huomasin sen kyllä olevan likainen. Liastako se johtui? Jos se siitä oli
kiinni niin minähän pesen pässin! Mietin pestäänkö lampaita, mutta miten saisin
siitä muuten liat irti? Olihan tälle tilanteelle muutenkin tehtävä jotain. Ei
se näinkään voinut jatkua!
Pässi oli vielä sen kokoinen, että saatoin kantaa sitä sylissäni ja
niin vein pässin saunaan. Otin suihkun ja kastelin sen huolellisesti joka
paikasta jonka jälkeen pesin sen ihmisen shampoolla. Vaahdotin sen useaan
kertaan ja ennen kuin ruskean likainen vesi muuttui kirkkaaksi.
Nyt pässi oli puhdas! En tiedä minkä trauman aiheutin eläinparalle,
mutta pässi tuntui aika rauhalliselta olosuhteisiin nähden. Itse asiassa se
näytti pitävän kaikesta mitä sille tein.
Koitin kuivata sen villaa pyyhkeellä. Pässin kuivuttua, päätin harjata
sitä. Siitä pässi tykkäsi. Veera taas
inhosi harjaamista. Olin nimittäin usean kerran yrittänyt. Lampaiden villaan
näet takertuu kaikennäköisiä korsia, puruja ja takiaisia. Haistelin vielä
pässiä ja se tuoksui shampoon ja villan sekoitukselta. Pahalta se ei kyllä enää
haissut. Ainakaan minun mielestäni. Asia piti tarkastaa.
Huutelin Veeraa ja minulla oli taas leipää kädessäni. Veera tuli ja se
lähestyi viimeiset askeleet minua ja pässiä kohti liioitellun varovaisesti. Sen
herkkä nenä värähteli. Se kohotti kuononsa yhä ylemmäksi ja haisteli. Se käveli
varovaisesti kohti pässiä ja nuuhkii tätä hienoisesti. Veera näytti hetken hämmästyneeltä, jonka jälkeen sen naaman
inhon rypyt näytti silenneen. Se katseli minuun päin ja olisin voinut vannoa,
että se väläytti minulle tyytyväisen hymyn. Tästä hetkestä syntyi vuosisadan
rakkaustarina. Veera oli myyty. Pässi näytti vähintään yhtä hämmentyneeltä
tilanteen uudesta käänteestä, mutta oli selvästi huojentuneen oloinen. Pässi ei
varmaan itse aavistanut syytä yhtäkkiseen suosioonsa. Eikä varmaan tiennyt
olevansa ehkä ainoa pässi maailmassa, joka oli saavuttanut uuhen palavan
rakkauden xz shampoolla!
Kaikesta hyvästä huolimatta pässi alkoi ontua yhä pahemmin. Viimein se
ei laskenut jalkaansa enää ollenkaan maahan. Se koetti onnettomana seurata
rakasta Veeraansa kolmella jalalla.
Otin pässi kiinni ja tutkin sen jalkaa. Siinä oli selvä pistohaava joka
meni syvälle luuhun saakka. Myös nivel sen alapuolella oli kuuma. Jalka oli
pahasti tulehtunut. Se oli tulehduttanut nivelen ja sääriluun. Tiesin pässin
tarvitsevan antibioottikuurin. Päätin taas kerran kokeilla lääkekasvejani.
Valmistin sille samaa lääkettä juurista kun hevosillekin. Annoin lääkkeen taas
seistä vuorokauden vaikutuksen maksimoimiseksi.
Otin pässin kiinni ja Karo tuli apulaiseksi pitämään pässiä aloillaan,
kun ruiskutin lääkettä reikään. Pässi ei tykännyt ollenkaan tästä lääkityksestä
ja rimpuili parhaansa mukaan. Jalka oli varmasti kipeä. Lääkittyäni sen
päästettiin se vapaaksi. Pässi säntäsi närkästyneenä kolmella jalallaan
loikkien Veeransa luokse.
Seuraavana päivänä pässiä ei näkynyt. Huusin Veeraa ja ravistelin
kauravatia. Veera oli onneksi halukas tulemaan joten pässinkin oli tultava, vastahakoisesti
kylläkin. Se koetti väistää minua, mutta päästäkseen syömään kauroja sen oli
tultava ihan liki. Sain napattua sen kiinni ja kaadoin sen maahan ja hoidin
haavan. Ruiskutin monta ruiskullista lääkettä reikään puhdistaakseni sen
kaikesta roskasta, mädästä ja lihasnesteistä. Tämänpäiväiseen lääkkeeseen olin
lisännyt kasvia joka esti lihasnesteen tihkumisen.
Kolmantena päivänä pässi astui jalalleen. Se ontui vieläkin, muttei
pahasti. Lähinnä arasteli jalkaansa. Pässi antoi yllättäen helposti kiinni.
Lääke vaikutti kipua poistavasti ja eihän eläimet ole tyhmiä. Se tiesi kivun
lieventyvän laitettuani lääkettä.
Viikon päästä reikä oli kiinni ja pässi terve kuin pukki. Oli kivaa
katsella, kun se kirmasi kaikilla neljällä jalallaan Veeran perässä. Veerakin
näytti onnellisemmalta, kun pässi pääsi kunnolla juoksemaan ja hyppelemään sen
kanssa hassun näköisiä lammasloikkia.
Käytetyt kasvit; Isotakiaisen juuria ja kultapiiskua. Juuri tappaa mm. stafylokokki,
streptokokki ja monia muita pahoja bakteereita. Kultapiisku estää mm lihasnesteiden tihkumisen. Juuret pestään ja kuivataan.
Jonka jälkeen voi jauhata. Itse käytin niitä tuoreena veteen liotettuna yön yli
alle 60 asteessa. Juuria voi myös keittää (kun ne on kuivattu, niistä irtoaa silloin vaikuttavat aineet helpommin). Olen myöhemmässä vaiheessa keittänyt eikä vaikutus ole mielestäni heikentynyt ollenkaan.
KANILLA HUULI HALKI
Minun kaksi uroskania pääsivät vahingossa yhteen. Taistelu oli raju ja
onneksi pääsin nopeasti väliin. Toiselle kanille ei käynyt kuinkaan.
Korkeintaan menetti muutaman karvatupon. Toinen kani kärsiikin pahempia
tappioita. Tutkin kanin ja huomasin sen ylähuulen olevan täysin halki. – Tämä
vaatisi jo tikkausta. Kerroin vakavana kani paralle. – Yritetään nyt kuitenkin
lääkekasvien taikavoimaa. Mumisin itsekseni. En kyllä oikeasti uskonut
tällaiseen vammaan auttavan mikään muu, kun haavan kiinni ompeleminen. Minulla
oli lääkettä valmiina joka oli tarkoitettu ihan haavojen parantamiseen. Kasvi
oli vaikutukseltaan; kipua lievittävä, arpeutumista edistävä, bakteereita
tappavaa ja sillä oli verenvuotoa tyrehdyttävä vaikutus. Mikä oli juuri nyt
oleellista sillä verta tuli runsaasti huulesta. Levitin pyyhkeen jalkojeni
päälle ja nostin kanin syliini. Puristin varovaisesti huulen reunat yhteen ja
toisella kädellä tiputin lääkettä pieninä annoksina haavaan noin viidentoista
minuutin ajan. Heti ensimmäisen minuutin aikana verenvuoto tyrehtyi kuin
seinään.
Lopetettuani lääkkeen laittamisen irrotin henkeä pidellen otteeni
huulesta. Huulen puolikkaat pysyivät kiinni. En silti vielä uskonut tulokseen
ja jätin kanin sisälle keittiöön, jotta voisin seurata sitä.
Puolen tunnin kuluttua tutkin
kanin ja huulet olivat yhä kiinni toisissaan. Uskomatonta! Tätä en olisi kyllä
enää uskonut. Vein kanin takaisin talliin ja mietin josko haava aukeisi
kuitenkin yön aikana.
Seuraavana aamuna menin jännityksellä tutkimaan kania. Se tuli pirteän
oloisena minua vastaan ja nostin sen syliini. Otin leuasta kiinni ja katsoin
haavaa. Se oli yhä siististi kiinni. Kani parani täysin.
Käytetyt kasvit; Siankärsämö.
TAMMAN POTKU VAMMA
Tamma oli saanut potkun lapaansa. Siitä roikkui lähes kämmenen kokoinen
palkkeenkieli. Käänsin ihoa ja sen alla oli repeytynyttä lihasta kiinni. Tämä
olisi vaatinut mielestäni hevosen tikkaamista. Eläinlääkäriä ei kuitenkaan
jostain syystä kutsuttu, joten kysyin saanko kokeilla auttaa hevosta. Minulla
oli onneksi haavalääkettä valmiina. Tein kuitenkin vielä uutta sillä tiesin
reiästä tihkuvan runsaasti lihasnestettä. Valmistin taas lihasnesteen
tihkumista estävästä kasvista lääkettä. Mietin pitäisikö leikata lihanpala
irti, mutta päätin kokeilla josko se kasvaisi kiinni. Pari päivää haavassa oli
tasku ja olin huolissani. Puhdistin sitä kuitenkin joka päivä ruiskulla.
(huuhtelin haavan taskua puhtaaksi) En päässyt hoitamaan haavaa niin
intensiivisesti, kun olisi halunnut. Hevonen ei ollut siis minun eikä minulla
kotona mikä olisi mahdollistanut sen kaltaisen hoidon.
Viikon kuluttua haava oli kiinni ja ihonsuikale oli kiinnittynyt
siististi paikoilleen. Omistaja vei hevosen kotiinsa. Hän soitti minulle
myöhemmin ja ihmetteli kun haavaan ei jäänyt edes tuntuvaa arpea. Se oli täysin
parantunut eikä tullut edes valkoisia karvoja muistoksi haavasta.
En kuitenkaan kehota ketään jättämään käyttämättä eläinlääkäriä haavojen
tikkaamiseen! Haavojen tikkaaminen on tärkeää niiden parantumisen kannalta.
Kasvilääkkeen käyttö mahdollisen tikkaamisen yhteydessä ja jälkihoidossa olisi
tehokasta.
Käytetyt kasvit; siankärsämö ja
kultapiisku. Kultapiisku on hyvä jos haavasta tihkuu lihasnesteitä. Kasvi estää
lihasnesteiden tihkumisen.
MARIN RUUNA
Näin me tehtiin Marin ruunan loukatessa jalkansa. Eläinlääkäri parsi
jalan haavat, jonka jälkeen Mari hoiti haavoja kasvilääkkeillä. Seurauksella,
että haavat paranivat ennätysvauhtia. Tikit Mari poisti jo neljän päivän
päästä. Ne oli pakko poistaa, koska iho oli kasvanut tiukasti kiinni. Rupia ei
tullut ja iho oli joustava. Tikit oli määrä poistaa vasta 14 päivän kuluttua.
Haavat paranivat täysin ilman näkyviä arpia.
Lääkkeenä Mari käytti itse kerämiään kasveja, joita olivat kehäkukka, siankärsämö, mesiangervoa ja kultapiiskua.
RAVITALLIN POTILAS
Tämä tapahtui silloin kun Doris asusteli ravitallilla.
Melkein kaikki tallin hevoset sairastivat saman viruksen. Siihen
liittyi yskää, nuhaa ja kuumetta. Kaikki paranivat paitsi yhdelle varsalle jäi
paha yskä. Omistaja oli hakenut kuurin toisen jälkeen eikä varsa näyttänyt
parantumisen merkkejä. Varsalla oli lima koteloitunut keuhkoihin. Sitä ei saatu
irti. Hän kertoi siitä minulle epätoivoisena. Eläinlääkäri oli sanonut olevan
enää yksi hoitokeino jäljellä ja siihen käytettävän lääkkeen antamiseen liittyi
suuri riski. Omistaja tiesi minun lääkinneen Dorista lääkekasveillani. Doris
parani ennätysajassa. Hän pyysi jos
voisin tehdä hänen varsalle lääkettä. Epäröin hetken. En ollut käyttänyt
paljoakaan siihen mennessä sisäisesti käytettäviä lääkkeitä. Käytin vain
myrkyttömiä kasveja joten päätin yrittää auttaa naista ja varsaa. Valmistin
lääkkeen puolentoista litran juomapulloihin ja kirjoitin ohjeet etikettiin.
Valmistin viiden päivän kuurin. Lääke oli helppo sekoittaa prixin joukkoon.
Tein lääkettä jossa oli luonnonantibioottia ja limaa irrottavaa
vaikutusta. Myös virusta tappavaa kasvia. Varsa söi annokset hyvin ja kolmantena päivänä kuurin
aloittamisesta tulin tallille. Tallin omistaja tuli juttelemaan minulle. Hän
kertoi ottaneensa varsan aamulla ulos karsinasta ja taluttaneen sitä muutamia
metrejä, kun varsa oli yskähtänyt muutaman kerran jonka jälkeen alkoi tulemaan
valtava määrä limaa keuhkoista. Hän kertoi sieltä tulleen sitä kolmen kauhallisen
verran.
Varsan omistaja oli hyvin helpottunut kuullessa uutisen. Varsa oli taas
pirteä oma itsensä ja yskiminen loppui. Varsa toipui täysin.
Lääkkeet valmistin kehäkukasta ja islannin jäkälästä jossa oli
hirvensarvijäkälää joukossa. Jos haluaa antibioottia mahdollisimman paljon
keitteeseen kiehuva vesi kaadetaan jäkälän päälle. Jos taas haluaa limaa irrottavan
vaikutuksen jäkälää keitetään n. 10-15 min. Tein molempia varsan annokseen. Kehäkukka on hyvin monivaikutteinen kasvi. Tappaa viruksia,bakteereita,sieniä, rohtumiin, kutinaan, auringonpolttamiin, lieviin palovammoihin, hyönteisten pistoihin, erinomainen haavojen hoito lääke, hurja soluja uusiva vaikutus (haavat paranevat ennätysvauhtia). Jos pihalla kasvaa kehäkukkia tai jos tutun tai sukulaisen, niitä kannattaa ehdottomasti kerätä talteen!
DORIS JA IMUSUONEN TULEHDUS
Oli kevät aikaa ja ravitallin tarhat olivat aivan kuraiset. Hevoset
upposivat vuohisia myöten kuraisimpiin paikkoihin. Doriksella oli vuohisen iho
mennyt rikki jostain syystä ja vuohinen tulehtui. Vuohista pestiin ja
lääkittiin ja rasvattiin. Hevonen takaisin kuraan ja tästä syntyi oikea
noidankehä. Jotta jalka olisi päässyt paranemaan olisi pitänyt pitää Dorista
sisällä joka ei tullut kuulonkaan. Niinpä eräänä päivänä jalka oli kintereeseen
saakka turvonnut. Painoin ihoon sormenpäällä ja siihen jäi kolo. Ihan selvä
imusuonentulehdus. Nyt oli pakko kieltää viemästä Dorista ulos kuran joukkoon.
Sanoin omistajalle, että en kutsu eläinlääkäriä vaan valmistan sille itse
lääkkeen. Hän kohotti vain kulmiaan, mutta ei sanonut siihen mitään. Olihan
omistaja nähnyt lääkevaikutukset varsaankin joten oli selvästi utelias näkemään
vaikutuksen imusuonen tulehdukseen.
Valmistin lääkkeen jota laitoin kääreeseen. Kävin taluttamassa Dorista
mahdollisimman paljon koska en voinut sitä tarhaankaan laittaa. Kääreen
vaikutuksesta jalka oli seuraavana päivänä laskenut melkein kokonaan. Yöllä se
turposi takaisin. Kolmen päivän kuluttua jalka oli sula myös yön jälkeen.
Tallin omistaja tuli vilkaisemaan jalkaa. Hän oli vaikuttunut. – Enpä olisi
uskonut. Hän tuumii. –Tuohon ei yleensä pure kuin antibiootti kuuri. Olin
itsekin iloisesti yllättynyt. Säästin taas rahaa. Ja säästyi Doriskin onnekseen
kivuliailta piikeiltä.
Käytin kääreeseen keitettä, joka oli valmistettu kultapiiskusta ja
kehäkukasta.
Lääkekasveja, joita kannattaa kerätä talvivarastoon; Siankärsämöä,
kultapiiskua, jäkälää, isotakiaisen juuria (syksyllä), mesiangervoa ja
kehäkukkia. Näillä pärjää jo pitkälle. Minulla on huhmare käytössä, jonka olen
saanut äidiltäni lahjaksi. Se on täyttä kuparia ja painava, mutta todella
kätevä jauhamaan kuivat lääkekasvit ja juuret jauhoksi. Jos asuu esim. kerrostalossa on jääkaapin
yläpuolella oleva kaappi hyvä lämmin paikka kuivata kasvit.