tiistai 20. elokuuta 2013

Lääkekasvit jatko1.




Jatkoa lääkekasvien käytölle.


Minulle oli suuri kynnys alkaa käyttämään lääkekasveja aikanaan. (1995) Sitä oli tottunut hakemaan apteekista lääkkeet kaikkiin vaivoihin.

Niinpä aloin opiskelemaan kirjasta eri lääkekasvien tarkoitusta ja niiden lääkeominaisuuksia. Kesään mennessä olin perehtynyt useampaan kasvilajiin ja oli aika lähteä etsimään niitä luonnosta. Olin päättänyt hakea ensi alkuun viittä eri kasvia. Otin ämpärin ja puukon ja lähdin matkaan. Kirjaa en enää tarvinnut olinhan päntännyt kasveja koko talven. Kävi kuitenkin niin, että en muistanut kun yhden kasvin. Palasin kotiin vähän ihmeissäni, miten olin unohtanut ne muut neljä kasvia? Ymmärsin kuitenkin etten voinut aloittaa kun yhdellä ja lisätä taas seuraava kasvi, kun olin tunnistanut sen ensimmäisen. Näin lähti liikkeelle kasvien keräilyni.

Opin kesän aikana tunnistamaan monia kasveja, mutta otin sinä kesänä käyttöön viisi kasvia. Niputin kasvit ja laitoin ne roikkumaan varjoisaan paikkaan kuivumaan. Keräsin sen verran kun arvelin talven aikana tarvitsevani. Tätä tapaa olen jatkanut nykypäivään saakka. Joka kesä en ole niin reippaasti kasveja varastoinut. Olen silloin ostanut tuorekuivattuja yrttejä luontaistuoteliikkeistä.

Päätin kertoa näitä joitain hoitoesimerkkejä tarinoina niin, kuin ne tapahtuivat. Nämä tarinat on vuosien takaa, mutta jääneet erikoisesti mieleeni. Nämä tekstit on kopioitu omasta kirjastani.  Hoitotapauksia on kertynyt paljon vuosien aikana ja kirjoittelen niitä lisää vielä tänne blogiin.

                  

                        PUPPU,  ENSIMMÄINEN POTILAS

                

                 Huomasin heti, että jokin oli vialla. Viidestä kaninpoikasesta yhdellä oli harmaat silmät ja ne vuotivat. Nostin poikasen häkistä ja vein sen sisälle. Tutkin silmiä tarkemmin. Silmiä peitti harmaa ikävän näköinen kalvo. Mietin, että nyt oli tilaisuuteni koittanut. Voisi vihdoin kokeilla keräämiäni lääkekasveja. Kynnys oli kuitenkin suuri koska järki kehotti minua viemään poikasen eläinlääkäriin. Intuitioni kuitenkin oli vahvempi. Niinpä valmistin kasveistani lääkettä ja varoin kuumentamasta liikaa niitä kasveja jotka poistivat kipuja. Käytin kasveja joissa oli bakteereita ja viruksia tappavia ainesosia. Annoin lääkeannoksen seistä vuorokauden, jotta aineosia vapautuisi mahdollisimman paljon. Lääkkeen ollessa valmis toin kanin poikasen sisälle ja tein sille kääreen, jonka panin molemmille silmille ja käärin puhtaalla pintelillä kiinni. Pidin käärettä puoli tuntia aamuin illoin. Kahden vuorokauden kuluttua kanin silmät olivat täysin kirkkaat.


Lääkkeeksi käytin siankärsämöä, ruiskaunokkia ja kultapiiskua. Liotin yön yli alle 60 asteisessa vedessä.



          TOINEN KANI POTILAS


 Eräs nainen joka möi minulle heinää, alkoi kertoa minulle kanista joka oli hänellä hoidossa. Hän sanoi menettäneensä toivonsa sen suhteen. Sillä oli silmät muuttuneet harmaaksi ja eläinlääkäri oli tehnyt voitavansa. Hän sanoi, ettei ole muuta vaihtoehtoa kun viedä kaniparka lopetettavaksi, koska se ei nähnyt enää mitään eikä tulehdusta saatu kuriin. Mietin hetken ja kerroin sitten minun kanistani. Hän kuunteli tarkkaavaisena ja lopetettuani kertomukseni hän pyysi minua valmistamaan samaa lääkettä hänen hoidokilleen.

Valmistin lääkkeen ja annoin ohjeeksi laittaa kääre silmille puoli tuntia aamuin illoin.

Viikon kuluttua nainen tuli tuomaan minulle taas heinä kuormaa. Hän oli iloisen näköinen ja riensi kertomaan minulle hyviä uutisia. – Ajatella, laitoin kääreen niin kuin käskit aamuin illoin ja nyt ovat kanin silmät aivan kirkkaat! Se todellakin parani täysin! Iloitsin naisen kanssa, kaniparka sai lisää elinvuosia luonnonantimien johdosta joita olin ilmaiseksi kerännyt. Anoa vaiva oli niiden hakeminen ja valmistaminen, mutta niiden vaikutus oli totisesti kaiken vaivan arvoista!

Silmävaivoissa (kaihi) käytin siankärsämöä, ruiskaunokkia ja kultapiiskua. Liotin kasveja yön yli vedessä alle 60 asteisessa vedessä. Sidekalvontulehdusten hoitoon riittää kultapiisku yksistään.







DORIS JA KORNI POTILAINA

Eräänä keväänä huomasin Doriksen hännän juuressa jotain outoa. Tutkin tarkemmin ja näin kuinka koko hännänjuuri ja sen yläpuolella lautasilla kämmenen alueella märkii pahasti. Doriksella lähti häntäjouhia irti. Olin todella huolissani. Tiesin sen tarvitsevan antibiootti kuurin. Sain taas hillittyä itseni ja aloin miettimään kasveja jotka sisälsivät luonnonantibiootteja. Olin taas lisännyt tietoani kasveista ja päätin lähteä hakemaan erästä juurta joka tappoi näitä pahimpia bakteereita.

Kävin hakemassa lapion sekä ämpärin ja lähdin matkaan. Kaivoin juuria toista tuntia. Hiki valui ja itikat piinasivat, mutta en aikonut antaa periksi. Nyt oli muutenkin huono aika kerätä juuria. Maa oli kuiva ja kova. Niiden aika oli oikeastaan vasta syksyllä jolloin juuret olivat suurimmillaan ja muistuttivat aivan porkkanoita. Silloin oli maakin yleensä syyssateista johtuen märkä ja pehmeä jolloin kaivaminen oli huomattavasti helpompaa. Puhdistin suurimmat mullat ja pilkoin ämpäriin parhaimmat palat. Vein ne kotiini ja valmistin niistä lääkettä. Lisäsin myös yhtä vanhaa kasvivalikoimaa lääkkeeseen. Annoin juuret liota vuorokauden ja seuraavana päivänä lääke oli valmis.

Olin viemässä lääkettä Dorikselle kun huomasin, että Korni oli loukannut etujalan kannan. Siinä oli ennestään harmaan kasvaimen näköinen paljas patti jossa ei kasvanut karvaa. Se oli vanhan polkeman jälki jossa oli suuri, ruma rypäs liikalihaa. Nyt se oli polkaissut koko patin pois. Jäljellä oli ilkeän näköinen reikä. Koska minulla oli valmista lääkettä kädessäni päätin hoitaa samalla lääkkeellä Kornin jalankin.

Samalla kun lääkitsin hevosia Terhi tuli meille. Terhi tutki vaivoja ja oli Doriksesta samaa mieltä, että tarvitsisi antibioottikuurin. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että kannattaa kokeilla ensin näitä lääkekasveja eihän siitä haittaa ole. Me mentiin sisälle Terhin kanssa ja keitin meille teetä. Noin viidentoista minuutin päästä päätettiin mennä katsomaan Kornin jalkaa. Terhi katsoi ensin ja oli ihmeissään. – Katso tänne. Hän näytti reikää. –Haavaan on ilmestynyt ohut kalvo! Minä kurkkasin alas ja näin saman. Haavaa peitti kiiltävä, ohut selvästi näkyvä kalvo. Ihmeteltiin sitä ja toivottiin sen pysyvän siinä sehän suojaisi haavaa.

Seuraavana päivänä menin laitumelle tutkimaan hevosia. Katsoin ensin Dorista. Hämmästyin todella kun huomasin lääkkeen vaikutuksen. Kaikki märkä oli hävinnyt. Jäljellä oli joitain rupia. Tutkin hännän juurta ja tulos oli sama. Ei märkinyt enää mistään. Iho oli parantumaan päin. Olin todella helpottunut ja iloinen. Tutkin vielä kornin jalan. Siinä oli sama kiiltävä kalvo ja päätin etten tee sille enää mitään. Päättelin Doriksen vielä tarvitsevan lääkettä joten valelin vielä tulehduskohdat huolellisesti.

Kolmantena päivänä Doris oli jo terve ja viikon päästä Kornin jalka oli saanut uuden pehmeän ihon jossa kasvoi ihan sen omaa väristä karvaa! Jalasta ei huomannut että siinä olisi koskaan ollut mitään vikaa.


  Käytetyt lääkekasvit;  Isotakiasen juuria/ohdakelajit (mm pelto-ohdake)



KORNIN ETUJALKA


Kornilla oli jänteet ja hankoside vaurioituneet vasemmasta etujalasta sen tullessa minulle. Jalka oli voimakkaasti turvonnut ja siinä oli kaksi paksumpaa kohtaa. Se oli  ”banaanin” mallinen sivulta katsottuna. Ostin hevosen kaveriltani jolla se oli ollut vain lyhyen aikaa. Hevonen oli tyypillinen kiertolainen ja entinen ravihevonen. Ravihevosura olikin katkennut jalan vaurioitumisen takia. Eläinlääkäri oli tutkinut jalan ja sanonut sen jäävän tuon näköiseksi. Hän oli myös sitä mieltä, ettei se koskaan paranisi täysin.

Olin tuonut Kornin pihalle ja Terhi tutki sen jalkaa. – Nyt pitää saada jalka ensin kylmäksi. Terhi totesi.
Olin kertonut Terhille aikaisemmin suunnitelmastani. Aijoin kokeilla kääreitä kasveista joita olin suunnitellut pitkän aikaa jalkaa varten. – Parasta olisi kaivaa kuoppa maahan, täytät sen vedellä ja pidät jalkaa siinä. Terhi kertoi heidän hevosista joille oli tehty sama kylmennys menetelmä. Me käveltiin hevosen kanssa etsimään sopivaa paikkaa toimenpiteelle. Se löytyi laitumelta ihan meidän talon vierestä. Hain lapion Terhin seistessä tamman kanssa odottamassa meitä. Kaivoin Terhin ohjeiden mukaan sopivan mallisen kuopan. Täytin sen vedellä.

 Korni katseli toimitustamme hieman epäluuloisen näköisenä. Kun kuoppa oli täynnä vettä sanoin Kornille, että sen pitäisi nyt astua rohkeasti sinne. Hevoset ovat huvittavia otuksia välillä. Ne oikeasti luulevat hukkuvansa pieneen vesirapakkoon. Korni ei kuitenkaan tullut hysteeriseksi vaan astui arvokkuutensa säilyttäen rapakkoon. Se oli sen näköinen, että on tässä pahempiakin koettu. Niinhän se olikin. Sen lisäksi, että omistajat olivat vaihtuneet tiuhaan tahtiin ja jalat olivat loppu se oli vielä tiineenä kaksi vuotiaasta oriista joka oli hypännyt aidan yli tekemään ”tehtävänsä”. Kaverinikaan ei tiennyt tästä mitään vaan oli ihmetellyt tamman laihtumista ja vatsan kasvamista. Raviuralle oli todella tullut nolo loppu kaikin puolin.

Seisotin hevosta rapakossa kaksi tuntia ja sen aikana juteltiin Terhin kanssa kaikkea maan ja taivaan välillä. Ilma oli lämmin ja minne vain katsoikin näin kauneutta jossa silmät ja mieli sai lepäillä. Kornikin näytti nauttivan iltapäivän rauhasta. Se oli pysynyt liikkumatta ja oli luottavaisen näköinen. Pidin paarmat loitolla hevosesta pienen koivuoksan avulla. Tamma loi minuun, aina huiskiessani niitä, kiitollisen katseensa.

Vihdoin päätettiin siirtää Korni rapakosta kuivalle maalle. Terhi kokeili jalkaa ja totesi tyytyväisenä sen kylmenneen. Hän kehotti minua kuitenkin vielä kylmentävän sitä uusiksi illemmalla ja vielä koko seuraavana päivänä.

Rapakossa kylmentämisellä ole se hyvä puoli, että vesi säästyi kaivosta ja se ei ollut yhtä kylmää, kun se olisi ollut jos sitä olisi laskettu suoraan letkusta jalkaan. Näin voitiin kylmentää useita tunteja yhteen menoon mikä oli tehokasta.

Kylmensin jalkaa ohjeiden mukaan. Seuraavana päivänä viedessäni Kornia kuopalle se käveli sinne ihan itse. Se tuntui pitävän tätä jo itsestään selvänä asiana. Asetuttuaan kuoppaan se huokaisi syvään, alkoi lepuuttamaan takajalkaansa ja katseli jonnekin kaukaisuuteen ja ryhtyi haaveilemaan. Mietin mistä tamma haaveili.  Ehkä tulevasta varsastaan, näki mielessään kuinka he yhdessä laiduntaisivat mehevällä laitumella Doris ja sen varsa laidunkavereinaan. Tiedä häntä. Jotain mukavaa se kuitenkin oli koska tamma näytti selvästi tyytyväiseltä elämäänsä.

Muutaman päivän jälkeen tamman jalka oli kylmä. Nyt voisin valmistaa sille vihdoin lääkettä kääreitä varten. Valitsin kasveja jotka kiihdyttivät verenkiertoa, poistivat nestettä, olivat tulehdusta ja kipua poistavia sekä vaikutukseltaan kudoksia, jänteitä ja luustoa uudistavia.

Poistaessani ensimmäisen kääreen seuraavana päivänä kova kudos jalan ympärillä oli pehmentynyt. Oli uskomatonta, että jähmeän kovalta tuntunut kudos oli nyt lähes hyllyvää. Annoin Kornin olla jonkin tunnin ilman käärettä varmistaakseni ettei kääreen vaikutuksesta jalka ollut lämmennyt. Jalka pysyi viileänä joten laitoin uuden kääreen yöksi.

Seuraavana aamuna irrotin kääreen jännityksen vallitessa. Turvotus oli laskenut lähes kokonaan. Vain ne kohdat joissa oli suurimmat vauriot oli turvoksissa. Niissä oli vielä selvät pahkurat.

Pidin kääreitä vielä muutaman päivän ja patit olivat laskeneet pieniksi. Päätin jatkaa hoitoa merestä haetulla savella jonne sekoitin lääkekasveja.

Laitoin savea joka päivä kuukauden ajan ja jalka oli täysin sula. Patit olivat poissa ja jalka näytti täysin terveeltä. Kukaan ulkopuolinen ei voinut huomata, että jalassa olisi koskaan ollut mitään vauriota. Ainoa ero oli, kun kuljetti kättä koukistajajännettä pitkin molemmissa etujaloissa samaan aikaan, eron tunsi selvästi. Vaurioituneen jalan jänne oli vähän paksumpi.



Käytetyt kasvit; siankärsämö, männynkuori jauhettuna, kultapiisku, rohtoraunioyrtti ja merisavea, jonka kaivoin ystäväni mökin rannasta.
























 PÄSSI KOLMIJALKAISENA



Sain entiseltä työkaveriltani pässin karitsan. Minulla oli ennestään uuhikaritsa ja päätin hankkia sille sulhon. Huomasin jo hakiessani pässin, että sillä oli reikä jalassaan. En kuitenkaan ollut siitä kovin huolissani. Pässi ontui pitkin pihaa ja koitti tehdä Veeran kanssa tuttavuutta (Veera; uuhilampaani). Veera oli hyvin närkästynyt. Se juoksi taakseni pakoon tuota varmasti maailman pahimman hajuista olentoa.
Päättelin, että se todellakin johtui pässin hajusta, koska Veera sanan varsinaisessa merkityksessä nyrpisti nenänsä tälle kaverille. Sen naama vääntyi inhon irveeseen, kun pässi tuli parin metrin etäisyydelle. Jos pässi kömpelyydessään kaikesta huolimatta tuli kohti, Veera säntäsi paniikissa karkuun. Pässi oli selvästi hämillään tästä yllättävästä käänteestä. Olihan se tullut suoraan laumasta tänne eikä voinut varmasti ymmärtää lajitoverinsa käyttäytymistä. Ei sitä ollut ennenkään ketään karkuun juossut. Mitähän lienee pässiparan päässä pyörineen sillä hetkellä. Minun tuli sääli pässiä. Yritin houkutella leivällä Veeran meidän luokse. Veera tuli, mutta kun se oli kahden metrin säteellä pässistä se nyrpisti hienostuneena nenäänsä ja säntäsi karkuun. Sitä todella inhotti.

Olin minäkin hämilläni. Luulisi nyt kaikkien lampaiden haisevan lampailta vai haisiko pässi jotenkin pahemmalta? Tutkin pässiä päästä häntään ja huomasin sen kyllä olevan likainen. Liastako se johtui? Jos se siitä oli kiinni niin minähän pesen pässin! Mietin pestäänkö lampaita, mutta miten saisin siitä muuten liat irti? Olihan tälle tilanteelle muutenkin tehtävä jotain. Ei se näinkään voinut jatkua!

Pässi oli vielä sen kokoinen, että saatoin kantaa sitä sylissäni ja niin vein pässin saunaan. Otin suihkun ja kastelin sen huolellisesti joka paikasta jonka jälkeen pesin sen ihmisen shampoolla. Vaahdotin sen useaan kertaan ja ennen kuin ruskean likainen vesi muuttui kirkkaaksi.

Nyt pässi oli puhdas! En tiedä minkä trauman aiheutin eläinparalle, mutta pässi tuntui aika rauhalliselta olosuhteisiin nähden. Itse asiassa se näytti pitävän kaikesta mitä sille tein.  Koitin kuivata sen villaa pyyhkeellä. Pässin kuivuttua, päätin harjata sitä. Siitä pässi  tykkäsi. Veera taas inhosi harjaamista. Olin nimittäin usean kerran yrittänyt. Lampaiden villaan näet takertuu kaikennäköisiä korsia, puruja ja takiaisia. Haistelin vielä pässiä ja se tuoksui shampoon ja villan sekoitukselta. Pahalta se ei kyllä enää haissut. Ainakaan minun mielestäni. Asia piti tarkastaa.

Huutelin Veeraa ja minulla oli taas leipää kädessäni. Veera tuli ja se lähestyi viimeiset askeleet minua ja pässiä kohti liioitellun varovaisesti. Sen herkkä nenä värähteli. Se kohotti kuononsa yhä ylemmäksi ja haisteli. Se käveli varovaisesti kohti pässiä ja nuuhkii tätä hienoisesti. Veera näytti hetken  hämmästyneeltä, jonka jälkeen sen naaman inhon rypyt näytti silenneen. Se katseli minuun päin ja olisin voinut vannoa, että se väläytti minulle tyytyväisen hymyn. Tästä hetkestä syntyi vuosisadan rakkaustarina. Veera oli myyty. Pässi näytti vähintään yhtä hämmentyneeltä tilanteen uudesta käänteestä, mutta oli selvästi huojentuneen oloinen. Pässi ei varmaan itse aavistanut syytä yhtäkkiseen suosioonsa. Eikä varmaan tiennyt olevansa ehkä ainoa pässi maailmassa, joka oli saavuttanut uuhen palavan rakkauden xz shampoolla!

Kaikesta hyvästä huolimatta pässi alkoi ontua yhä pahemmin. Viimein se ei laskenut jalkaansa enää ollenkaan maahan. Se koetti onnettomana seurata rakasta Veeraansa kolmella jalalla.

Otin pässi kiinni ja tutkin sen jalkaa. Siinä oli selvä pistohaava joka meni syvälle luuhun saakka. Myös nivel sen alapuolella oli kuuma. Jalka oli pahasti tulehtunut. Se oli tulehduttanut nivelen ja sääriluun. Tiesin pässin tarvitsevan antibioottikuurin. Päätin taas kerran kokeilla lääkekasvejani. Valmistin sille samaa lääkettä juurista kun hevosillekin. Annoin lääkkeen taas seistä vuorokauden vaikutuksen maksimoimiseksi.

Otin pässin kiinni ja Karo tuli apulaiseksi pitämään pässiä aloillaan, kun ruiskutin lääkettä reikään. Pässi ei tykännyt ollenkaan tästä lääkityksestä ja rimpuili parhaansa mukaan. Jalka oli varmasti kipeä. Lääkittyäni sen päästettiin se vapaaksi. Pässi säntäsi närkästyneenä kolmella jalallaan loikkien Veeransa luokse.

Seuraavana päivänä pässiä ei näkynyt. Huusin Veeraa ja ravistelin kauravatia. Veera oli onneksi halukas tulemaan joten pässinkin oli tultava, vastahakoisesti kylläkin. Se koetti väistää minua, mutta päästäkseen syömään kauroja sen oli tultava ihan liki. Sain napattua sen kiinni ja kaadoin sen maahan ja hoidin haavan. Ruiskutin monta ruiskullista lääkettä reikään puhdistaakseni sen kaikesta roskasta, mädästä ja lihasnesteistä. Tämänpäiväiseen lääkkeeseen olin lisännyt kasvia joka esti lihasnesteen tihkumisen.

Kolmantena päivänä pässi astui jalalleen. Se ontui vieläkin, muttei pahasti. Lähinnä arasteli jalkaansa. Pässi antoi yllättäen helposti kiinni. Lääke vaikutti kipua poistavasti ja eihän eläimet ole tyhmiä. Se tiesi kivun lieventyvän laitettuani lääkettä.

Viikon päästä reikä oli kiinni ja pässi terve kuin pukki. Oli kivaa katsella, kun se kirmasi kaikilla neljällä jalallaan Veeran perässä. Veerakin näytti onnellisemmalta, kun pässi pääsi kunnolla juoksemaan ja hyppelemään sen kanssa hassun näköisiä lammasloikkia.



Käytetyt kasvit; Isotakiaisen juuria ja kultapiiskua. Juuri tappaa mm. stafylokokki, streptokokki ja monia muita pahoja bakteereita. Kultapiisku estää mm lihasnesteiden tihkumisen. Juuret pestään ja kuivataan. Jonka jälkeen voi jauhata. Itse käytin niitä tuoreena veteen liotettuna yön yli alle 60 asteessa. Juuria voi myös keittää (kun ne on kuivattu, niistä irtoaa silloin vaikuttavat aineet helpommin). Olen myöhemmässä vaiheessa keittänyt eikä vaikutus ole mielestäni heikentynyt ollenkaan.

















               KANILLA HUULI HALKI




Minun kaksi uroskania pääsivät vahingossa yhteen. Taistelu oli raju ja onneksi pääsin nopeasti väliin. Toiselle kanille ei käynyt kuinkaan. Korkeintaan menetti muutaman karvatupon. Toinen kani kärsiikin pahempia tappioita. Tutkin kanin ja huomasin sen ylähuulen olevan täysin halki. – Tämä vaatisi jo tikkausta. Kerroin vakavana kani paralle. – Yritetään nyt kuitenkin lääkekasvien taikavoimaa. Mumisin itsekseni. En kyllä oikeasti uskonut tällaiseen vammaan auttavan mikään muu, kun haavan kiinni ompeleminen. Minulla oli lääkettä valmiina joka oli tarkoitettu ihan haavojen parantamiseen. Kasvi oli vaikutukseltaan; kipua lievittävä, arpeutumista edistävä, bakteereita tappavaa ja sillä oli verenvuotoa tyrehdyttävä vaikutus. Mikä oli juuri nyt oleellista sillä verta tuli runsaasti huulesta. Levitin pyyhkeen jalkojeni päälle ja nostin kanin syliini. Puristin varovaisesti huulen reunat yhteen ja toisella kädellä tiputin lääkettä pieninä annoksina haavaan noin viidentoista minuutin ajan. Heti ensimmäisen minuutin aikana verenvuoto tyrehtyi kuin seinään.

Lopetettuani lääkkeen laittamisen irrotin henkeä pidellen otteeni huulesta. Huulen puolikkaat pysyivät kiinni. En silti vielä uskonut tulokseen ja jätin kanin sisälle keittiöön, jotta voisin seurata sitä.

Puolen tunnin  kuluttua tutkin kanin ja huulet olivat yhä kiinni toisissaan. Uskomatonta! Tätä en olisi kyllä enää uskonut. Vein kanin takaisin talliin ja mietin josko haava aukeisi kuitenkin yön aikana.

Seuraavana aamuna menin jännityksellä tutkimaan kania. Se tuli pirteän oloisena minua vastaan ja nostin sen syliini. Otin leuasta kiinni ja katsoin haavaa. Se oli yhä siististi kiinni. Kani parani täysin.

Käytetyt kasvit; Siankärsämö.



TAMMAN POTKU VAMMA

Tamma oli saanut potkun lapaansa. Siitä roikkui lähes kämmenen kokoinen palkkeenkieli. Käänsin ihoa ja sen alla oli repeytynyttä lihasta kiinni. Tämä olisi vaatinut mielestäni hevosen tikkaamista. Eläinlääkäriä ei kuitenkaan jostain syystä kutsuttu, joten kysyin saanko kokeilla auttaa hevosta. Minulla oli onneksi haavalääkettä valmiina. Tein kuitenkin vielä uutta sillä tiesin reiästä tihkuvan runsaasti lihasnestettä. Valmistin taas lihasnesteen tihkumista estävästä kasvista lääkettä. Mietin pitäisikö leikata lihanpala irti, mutta päätin kokeilla josko se kasvaisi kiinni. Pari päivää haavassa oli tasku ja olin huolissani. Puhdistin sitä kuitenkin joka päivä ruiskulla. (huuhtelin haavan taskua puhtaaksi) En päässyt hoitamaan haavaa niin intensiivisesti, kun olisi halunnut. Hevonen ei ollut siis minun eikä minulla kotona mikä olisi mahdollistanut sen kaltaisen hoidon.

Viikon kuluttua haava oli kiinni ja ihonsuikale oli kiinnittynyt siististi paikoilleen. Omistaja vei hevosen kotiinsa. Hän soitti minulle myöhemmin ja ihmetteli kun haavaan ei jäänyt edes tuntuvaa arpea. Se oli täysin parantunut eikä tullut edes valkoisia karvoja muistoksi haavasta.

En kuitenkaan kehota ketään jättämään käyttämättä eläinlääkäriä haavojen tikkaamiseen! Haavojen tikkaaminen on tärkeää niiden parantumisen kannalta. Kasvilääkkeen käyttö mahdollisen tikkaamisen yhteydessä ja jälkihoidossa olisi tehokasta.



Käytetyt kasvit;  siankärsämö ja kultapiisku. Kultapiisku on hyvä jos haavasta tihkuu lihasnesteitä. Kasvi estää lihasnesteiden tihkumisen.


























 MARIN RUUNA




Näin me tehtiin Marin ruunan loukatessa jalkansa. Eläinlääkäri parsi jalan haavat, jonka jälkeen Mari hoiti haavoja kasvilääkkeillä. Seurauksella, että haavat paranivat ennätysvauhtia. Tikit Mari poisti jo neljän päivän päästä. Ne oli pakko poistaa, koska iho oli kasvanut tiukasti kiinni. Rupia ei tullut ja iho oli joustava. Tikit oli määrä poistaa vasta 14 päivän kuluttua. Haavat paranivat täysin ilman näkyviä arpia.

 Lääkkeenä Mari käytti itse kerämiään kasveja, joita olivat kehäkukka, siankärsämö, mesiangervoa ja kultapiiskua.


                


             RAVITALLIN POTILAS



Tämä tapahtui silloin kun Doris asusteli ravitallilla.

Melkein kaikki tallin hevoset sairastivat saman viruksen. Siihen liittyi yskää, nuhaa ja kuumetta. Kaikki paranivat paitsi yhdelle varsalle jäi paha yskä. Omistaja oli hakenut kuurin toisen jälkeen eikä varsa näyttänyt parantumisen merkkejä. Varsalla oli lima koteloitunut keuhkoihin. Sitä ei saatu irti. Hän kertoi siitä minulle epätoivoisena. Eläinlääkäri oli sanonut olevan enää yksi hoitokeino jäljellä ja siihen käytettävän lääkkeen antamiseen liittyi suuri riski. Omistaja tiesi minun lääkinneen Dorista lääkekasveillani. Doris parani ennätysajassa.  Hän pyysi jos voisin tehdä hänen varsalle lääkettä. Epäröin hetken. En ollut käyttänyt paljoakaan siihen mennessä sisäisesti käytettäviä lääkkeitä. Käytin vain myrkyttömiä kasveja joten päätin yrittää auttaa naista ja varsaa. Valmistin lääkkeen puolentoista litran juomapulloihin ja kirjoitin ohjeet etikettiin. Valmistin viiden päivän kuurin. Lääke oli helppo sekoittaa prixin joukkoon.

Tein lääkettä jossa oli luonnonantibioottia ja limaa irrottavaa vaikutusta. Myös virusta tappavaa kasvia. Varsa söi annokset hyvin ja kolmantena päivänä kuurin aloittamisesta tulin tallille. Tallin omistaja tuli juttelemaan minulle. Hän kertoi ottaneensa varsan aamulla ulos karsinasta ja taluttaneen sitä muutamia metrejä, kun varsa oli yskähtänyt muutaman kerran jonka jälkeen alkoi tulemaan valtava määrä limaa keuhkoista. Hän kertoi sieltä tulleen sitä kolmen kauhallisen verran.  

Varsan omistaja oli hyvin helpottunut kuullessa uutisen. Varsa oli taas pirteä oma itsensä ja yskiminen loppui. Varsa toipui täysin.



Lääkkeet valmistin kehäkukasta ja islannin jäkälästä jossa oli hirvensarvijäkälää joukossa. Jos haluaa antibioottia mahdollisimman paljon keitteeseen kiehuva vesi kaadetaan jäkälän päälle. Jos taas haluaa limaa irrottavan vaikutuksen jäkälää keitetään n. 10-15 min. Tein molempia varsan annokseen. Kehäkukka on hyvin monivaikutteinen kasvi. Tappaa viruksia,bakteereita,sieniä, rohtumiin, kutinaan, auringonpolttamiin, lieviin palovammoihin, hyönteisten pistoihin, erinomainen haavojen hoito lääke, hurja soluja uusiva vaikutus (haavat paranevat ennätysvauhtia). Jos pihalla kasvaa kehäkukkia tai jos tutun tai sukulaisen, niitä kannattaa ehdottomasti kerätä talteen!












 DORIS JA IMUSUONEN TULEHDUS



Oli kevät aikaa ja ravitallin tarhat olivat aivan kuraiset. Hevoset upposivat vuohisia myöten kuraisimpiin paikkoihin. Doriksella oli vuohisen iho mennyt rikki jostain syystä ja vuohinen tulehtui. Vuohista pestiin ja lääkittiin ja rasvattiin. Hevonen takaisin kuraan ja tästä syntyi oikea noidankehä. Jotta jalka olisi päässyt paranemaan olisi pitänyt pitää Dorista sisällä joka ei tullut kuulonkaan. Niinpä eräänä päivänä jalka oli kintereeseen saakka turvonnut. Painoin ihoon sormenpäällä ja siihen jäi kolo. Ihan selvä imusuonentulehdus. Nyt oli pakko kieltää viemästä Dorista ulos kuran joukkoon. Sanoin omistajalle, että en kutsu eläinlääkäriä vaan valmistan sille itse lääkkeen. Hän kohotti vain kulmiaan, mutta ei sanonut siihen mitään. Olihan omistaja nähnyt lääkevaikutukset varsaankin joten oli selvästi utelias näkemään vaikutuksen imusuonen tulehdukseen.


Valmistin lääkkeen jota laitoin kääreeseen. Kävin taluttamassa Dorista mahdollisimman paljon koska en voinut sitä tarhaankaan laittaa. Kääreen vaikutuksesta jalka oli seuraavana päivänä laskenut melkein kokonaan. Yöllä se turposi takaisin. Kolmen päivän kuluttua jalka oli sula myös yön jälkeen. Tallin omistaja tuli vilkaisemaan jalkaa. Hän oli vaikuttunut. – Enpä olisi uskonut. Hän tuumii. –Tuohon ei yleensä pure kuin antibiootti kuuri. Olin itsekin iloisesti yllättynyt. Säästin taas rahaa. Ja säästyi Doriskin onnekseen kivuliailta piikeiltä.

Käytin kääreeseen keitettä, joka oli valmistettu kultapiiskusta ja kehäkukasta.



Lääkekasveja, joita kannattaa kerätä talvivarastoon; Siankärsämöä, kultapiiskua, jäkälää, isotakiaisen juuria (syksyllä), mesiangervoa ja kehäkukkia. Näillä pärjää jo pitkälle. Minulla on huhmare käytössä, jonka olen saanut äidiltäni lahjaksi. Se on täyttä kuparia ja painava, mutta todella kätevä jauhamaan kuivat lääkekasvit ja juuret jauhoksi.  Jos asuu esim. kerrostalossa on jääkaapin yläpuolella oleva kaappi hyvä lämmin paikka kuivata kasvit.



                                                           LÄÄKEKASVIT




Suomessa on valtava määrä luonnossa kasvavia lääkekasveja. Kiinnostuin näistä vuonna 1992. Käytin tällöin lähinnä luontaisliikkeistä ostettuja aineita kunnes kiinnostuin itse keräämään kasveja kesällä -95. Sain ystäväni äidiltä lahjaksi kirjan joka kertoi lääkekasveista ja jossa oli kuvat ja selostus niiden kemiallisesta koostumuksesta, vaikutuksista ja käytöstä. Olen oppinut käyttämään lääkekasveja lukemattomiin eri vaivoihin. Olen säästänyt valtavasti rahaa hakemalla luonnosta antibiootteja sisältäviä kasveja.

Olen käyttänyt lääkekasveja eläimille silmätulehduksiin, haavoihin, märkiviin tulehduksiin, sisäisesti tulehduksiin ja vatsavaivoihin, myös palovammoihin, ihottumiin, hyönteisten puremiin ja itse valmistamani hyönteiskarkotteisiin, jotka hoitavat samalla ihoa ja mahdollisia tulehduksia. Lääkekasvit ovat myös hyvin tehokkaita jänne, sidekudos, luuliikojen ja lihas vammojen hoidossa sekä niiden jälkihoidossa. Monesti repeytymät esim. jänteissä jättää paksuuntunen jänteen ja ylimääräistä kudosta, jotka ovat lähinnä rumentavia, mutta jälkihoidolla ne saadaan täysin katoamaan. Olen myös hoitanut lääkekasveilla lapsiani, itseäni ja muita ihmisiä.

Lääkekasvit purevat tehokkaasti sieniin, bakteereihin ja viruksiin. Lääkekasveissa on myös verenvuotoa tyrehdyttäviä aineita, joista yhden minäkin otin valikoimiini ja se on tullut useamman kerran tarpeen. Käytin myös menestyksekkäästi lääkekasveja hoitamaan akvaariokalojen tauteja. Hyvänä puolena oli, että akvaariokasvit eivät näistä kärsineet, kuin taas usein synteettisesti kaupan olevat lääkkeet tuhoavat akvaarion ekosysteemiä. Hoidin myös kaloja niin, että siirsin ne erilliseen astiaan jossa oli kasvilääkettä.

Lääkekasvit ovat siitäkin syystä mukavia käyttää, kun lähes joka kasvissa on kipuja poistavia aineita. Lasten pieniä haavoja ja silmätulehduksia oli hyvää hoitaa niillä, kun aine ei kirvele ja kipu poistuu muutamassa minuutissa. Saatikka hevosten ja muiden eläinten. Muista nuoruudesta, kun käytettiin spray pullossa olevaa haavalääkettä ja hevonen kuin hevonen oppisi pelkäämään jo pullosta tulevaa sihinä ääntä. Tästä johtuen oli joskus hyvinkin vaikeaa lääkitä haavoja. Taidetaan sellaisia nykypäivänäkin käyttää. Itse olen pudonnut jo aikoja sitten kärryiltä nykyajan haavalääkkeistä. Käytän yhä lääkekasveja, jotka ole parhaaksi todennut.

Huomasin kasvien nopean vaikutuksen haavojen umpeutumisessa niissä lukuisissa tapauksissa joita hoidin. Ne uudistivat kudoksia hurjaa vauhtia. Rupea ei muodostunut oikeastaan ollenkaan ja jos sitä tuli se oli pehmeää ja joustavaa. Verrattuna synteettisiin haavan puhdistusaineisiin lääkekasvit olivat verrattomia. Synteettinen haavanpuhdistusaine tappaa myös hyvät bakteerit ja tuhoaa haavan ympärillä olevaa tervettä kudosta. Ihon pH arvo myös muuttuu, joka taas haittaa vastustuskykyä. Sen käyttö aiheuttaa myös kiusallista liikalihan kasvua, jota ei taas esiinny ollenkaan kasvilääkkeiden käytössä. Käytän lähes kaikissa lääkekasviannoksissa ihon pH arvoa neutralisoivaa kasvia.


Lääkekasvia käytettäessä ensinnäkään se ei tuoksu pahalta. Sehän tuoksuu kasville. Annan aina hevosten nuuhkia sitä ennen kuin käytän. Kun ne ei pelkää hajua niin ensimmäinen askel on voitettu. Laittaessani sitä haavaan voi hevonen ensimmäisellä kerralla hieman vastustella, mutta lääke alkaa välittömästi tehota ja vie kivun mennessään. Kun hevonen huomaa tämän, seuraava kerta on jo helppoa. Tämä pätee yhtälailla lapsiin.

Olen hoitanut lääkekasveilla kesyrottia (ihottumaa), kaneja (haavoja ja silmätulehduksia), koiria (korvatulehduksia, silmätulehduksia, ihottumaa ja haavoja), lampaita (hyönteisten puremia, pistohaavaa), hevosia (haavoja, jänne, sidekudos, nivel ja lihas vammoissa myös jälkihoitoina sekä silmätulehduksia ja keuhkoputken ja muissa keuhkoalueen tulehduksissa, virussairauksissa, sienisairauksissa, hyönteisten puremiin/torjuntaan, auringon polttamiin ja vatsavaivoissa), akvaariokaloja eri bakteeri ja virus-sairauksissa.

En kehota kenenkään tekemään samoin kun minä enkä missään nimessä yritä kumota eläinlääkärien/lääkärien tärkeyttä. Käytän eläinlääkärien palveluita ja niitä luonnollisesti tarvitaan, kuin myös itse hoidan vaivojani ja hoidin lasteni vaivoja aikanaan lääkärissä. Mielestäni kuitenkin luontaishoitoa ja länsimaalaista lääketiedettä voi käyttää rinta rinnan toisiaan tukien. Pieniä vaivoja voi todellakin hoitaa ihan itse lääkekasveilla ja ulkoisesti käytettynä (myrkyttömät kasvit) ovat osoittautuneet todella tehokkaiksi.